SAIN SITTEN KAIKKI

Kaiken piti olla hyvin. Sitten minut leikattiin. Torstaina siis toissapäivänä minulla oli tapaaminen syöpälääkärin kanssa. Patologin tutkimusten tulokset olivat tulleet. Niistä paljastuikin, että syöpäni on ärhäkkä. Eli minä saan hoidoksi kaikki mahdolliset. Neljä kuukautta systostaatteja kerran viikossa, sen jälkeen sädehoitoja ja tablettihoitoja viisi vuotta. Jostakin pistoksestakin hän puhui.

Tieto tuli kuin märkä rätti kasvoille. Sen takia tuntui, että kaikki mitä lääkäri puhuin meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Me jo luulimme, että kun alunperin oli suunnitelma, että saan vaan sädehoitoja niin syksyllä pääsisimme jo matkoille. Toisin kävi. Niin kyllä matkoille pääsemme Kouvolasta Kotkaan kerran viikossa. Hoidot alkavat 29.6.22.

Saran polvipituiset kirjoneulesukat ovat nyt valmiit.

Olen neulomassa Sinille kesätoppia. Olen siinä jo melko pitkällä. Samaten olen virkannut korvakoruja, jos toisetkin tyttäret niistä ovat kiinnostuneet, muutkin kuin Sini.

Kun olen neulonut 9 islantilaisneuletta, niin niitä lankoja jäi myös jäljelle. Niin tarkkaan en lankoja osannut varata. Nyt eilen myin lankoja 90 e edestä. Islantilaisneuleet ryhmä on tarkoitettu lankojen ostoon ja myyntiin. Langat meni samantien.

Välkästyönä (minusta ihastuttava ilmaisu, lähtöisin Itä-Suomesta, vanha sanonta) ajattelin virkata pikku liinoja. Alla malli ja ohje.

Malli yksinkertainen ja kaunis. Voisin tehdä niistä tabletteja. Eri värisiäkin voisin tehdä, niin että sopisivat erilaisiin kattauksiin. Löysin ohjeen pinterestistä.

Tuo hoitojen saanti rajoittaa myös mökillä käyntejä. Jännittää valtavasti, että miten kroppani kestää niitä hoitoja. On niin huonoja kokemuksi niistä kahdesta sytostaatti kerrasta. Nyt on eri sytostaatti.

Menemme mökille, kun lupasi lämpenevää loppuviikoksi. Olemme siellä juhannuksen. Meillä on tarkoitus kokoontua koko perhe (17henkeä) pihajuhliin meille Kulotielle 8.7. Nyyttäri periaatteella. Meitä on niin monta, että on vaikea saada sovittua sellaista ajankohtaa, että se kaikille kävisi. Nyt sattui niin hyvin, että työssäkävijöiden lomat alkaa juhannukselta melkein kaikkien, joten saatiin järkättyä yhteinen aika. Jännityksellä odotan tulevaa… – maija –

Tässäkö tää nyt oli…

Otsikon mukainen kysymys heräsi, kun sain tietää sairastavani rintasyöpää. Tässäkö tämä minun elämäni oli. Aluksi olin paniikissa. En tiennyt miten pitkälle syöpä oli levinnyt. Se epätietoisuus raastoi mieltäni. Sain sytostaattihoitoa kaksi kertaa. Hiukset lähtivät. Hoito oli liian rankkaa. Niin rankkaa, että veriarvoni laskivat ja jouduin sairaalaan. Minulle nousi kova kuume ja minulla oli jokin tulehdus siitä syystä se kuume. Sitä hoidettiin antibioteilla. Ensimmäinen ei tehonnut ja minulle annettiin toinen vahvempi. Sen seurauksena sain antibioottiripulin. Minulla oli koko ajan kuumetta. Sain kahdet antibiootit, millä se saatiin kuriin. Sama toistui toisen hoidon jälkeen. Aloin pelätä antibiootteja.

Toisella kerralla oli eri syöpälääkäri kierrolla. Hän päätti, että hoidot lopetetaan ja hän laittoi minut kuvauksiin. Tietokonetomografian tulos oli, että syöpä ei ollut levinnyt muualle ja että kasvain oli pienentynyt niin, että se voitiin leikata. Leikkaus tehtiin 19.5. Nyt sitten saan 16.6. tietää mitä hoitoja jatkossa saan. Tuo tietokonetomografian tulos piristi. Ehkä minun elämäni ei olekaan vielä tässä…

Sini vieraili meillä ja pyysi, että virkkaisin hänelle korvakorut. Kuvassa pari ehdotelmaani. Teen lisää, kun hän tulee uudelleen käymään. Sitten hän pyysi, että neuloisin hänelle samanlaisen topin kuin mitä Suvi neuloi Tualle. Valitsimme langat ja värin.

Sain Saran kirjoneulesukat valmiiksi, joten nyt voi tehdä muuta kesäisempää ja se toppi on kesäinen.

Lähdemme huomenna mökille pariksi päiväksi. Siellä on edessä mökin siivous. Pihan mieheni haravoikin silloin minun leikkauspäivänä. Minulle huominen on eka mökillä käynti tänä kesänä.

Omenapuu on täydessä kukassa. Tämä on ihanaa aika. Niin moni kasvi kukkii. Syreenitkin ovat jo kukassa. Krookukset ja tulppaanit ovat jo kukkineet. Narsissit kukkivat vielä. Vuorenkilvet ovat täydessä kukassa. Syreenien lisäksi ulkona tuoksuu kielojen huumaava tuoksu.

Mustarastas sulostuttaa laulullaan. Ilmeisesti pesii jossakin ihan lähistöllä. Nurmikko on kauniin vihreä. Melkein joka kesä nurmikko palaa ja on ruman ruskea.

Kasvihuoneessa tomatintaimet ovat jo melko isoja ja tänään syötiin jo tänä keväänä kasvatettua salaattia. Viime syksynä saatiin hyvä sato viinirypäleitä. Saas nähdä kuis tänä kesänä käy, kun mieheni leikkasi köynöstä melko rankasti.

Tuskin maltan odottaa päästä mökille kuulemaan sitä lintujen laulua. Suosikki lintuni on mustarastas ja mökilläkin voimme sen laulua kuulla.

Tällaista kevääseni on kuulunut. Minun ei tarvitse katsoja jännäri ohjelmia, kun elämäni on yhtä jännitysohjelmaa.

-maija-