Kamala episodi

Oli 22.1.22 lauantai-ilta. Sain messengerviestin, missä facebookkaverini pyysi puhelinnumeroani. Lähetin sen hänelle, koska tiesin ettei hänellä sitä ole. En osannut epäillä mitään, vaan tein niinkuin hän pyysi, kunnes alettiin pyytää pankkitunnuksia. Vasta siinä tilanteessa tajusin, että se oli huijausviesti. Se oli jo kuitenkin liian myöhäistä vaikka en antanut tunnuslukujani. Minun facebooktili kaapattiin. En enää päässyt facebooktililleni. Messengeriin alkoi tulla turkinkielisiä viestejä. Järkytyin!!!

En keksinyt muuta kuin soittaa yhdelle vävyistäni, jonka tiesin hallitsevan tietotekniikan. Säde ja Teemu tulivat oman läppärinsä kanssa meille. Teemu sanoi, että koitetaan palauttaa se facebooktili. Se huijari oli poistanut minun sähköpostini ja laittanut omansa tilalle. Teemu ja Säde tekivät yhteistyötä ja käänsivät turkinkielen englanniksi google-kääntäjällä ja seurasivat ohjeita. Ensin poistivat sen huijarin sähköpostin ja laittoivat minun sähköpostin sinne. Sitten Teemu vaihtoi kielen turkista suomeksi. Ei ollut helppo homma, mutta he onnistuivat palauttamaan facebooktilini. Olin niin helpottunut. Mutta sellainen pelko jäi, ettei mieli tehnyt heti käyttää facebookia. Tuli tunne, ettei mihinkään enää voi luottaa. Oli se aikamoinen episodi toden totta!

Olen minä muutakin tehnyt kuin istunut tietokoneen äärellä! Lapsenlapseni Tähti 12v laittoi minulle viestin ja pyysi tekemään slipoverin ja huovutetut lapaset. Hän etsi itse slipoverin mallin ja värin ja niin minä toteutin hänen toiveensa. Slipoverin tein 7-veljeksestä. Minulla oli vielä tallella Huopanen-lankaa joitakin keriä. Neuloin ylisuuret lapaset ja harsin niiden sisään muovipussit, ettei lapaset huovuttuisi kiinni. Sitten pesin ne pesukoneessa 40 asteessa ja normaalilla pyykinpesuaineella ja ison pyyhkeen kanssa, että huovutus olisi mahdollisen täydellistä. Pesuohjelman jälkeen lapaset täytyy vielä venytellä täyteen mittoihinsa.

Kuvassa olevat lapaset ovat ennen niiden venytystä ja muokkaamista.

Sitten olen virkannut olohuoneen ikkunoihin yläkappaa. Sain jo yhden valmiiksi ja heti höyrytyksen jälkeen laitoin sen jo ikkunaan ja toinen on aluillaan.

Vanhin lapsenlapseni laittoi joulun jälkeen minulle viestin ja kysyi, että neuloisinko hänen avopuolisolle myös islantilaisneuleen. Aloitin sen vasta sen jälkeen kun sain postissa Villen paidan malliksi. Sen neulomiseen meni puolitoista viikkoa. Sain sen eilen valmiiksi.

Viimeistelin sen ja kastelin ja laitoi kuivumaan tasona.

Viereisessä kuvassa on virkkaamani verhokappa. Kuva melko musta, kun kuvattu valoa vasten.

Olen myös neulomassa kahdella langalla tossuja. En tiedä osaanko tehdä ne valmiiksi asti, kun tossujen tekoa neuvoi yksi rouva neulekahvilasta, mitään ei ole paperilla.

Helmikuun puolessa välissä varmaan alkaa neulekahvila ja Eläkeliiton käsityökerho. Olenkin jo odottanut kuumeisesti, että milloin ne alkaa. Se tarkoittaa, että paluu normaaliin on alkamassa. Olemme myös miettineet, että alkaisimme katsella ulkomaanreissuja kevättalvelle.

-maija –