Omituinen päivä

Heräsimme aamulla puhelimeni sointiin. Katsoin herätyskelloa ja se näytti 5.15. Nousin    ylös ja menin vastaamaan. Se oli veljeni Kauko. Ajattelin että hänellä on jokin hätä, kun tähän aikaan soittaa. Sanoin hänelle, että oletpa noussut aikaisin. Hän vastasi että kuudelta ja että on pessyt jo pyykkiä tänä aamuna. Hän pyysi anteeksi, että herätti meidät. Me puolestamme ihmettelimme että kello on vasta 5.15 ja meitä ei nukuta yhtään. Kun lopetin puhelun mieheni katsoi kelloa tarkemmin ja totesi, että neliskulmainen herätyskello oli tullut laitettua kyljelleen. Todellinen aika oli siis 8.45. Soitin veljelleni ja kerroin tilanteen hän sanoi, että hänkin ihmetteli niin outoa puhelua.Hih, hih.

Toinen tapaus oli kun tyttäremme Sara oli käymässä meillä. Juttelimme niitä näitä. Sitten  puheemme siirtyi tuleviin aikatauluihin ja tapahtumiin. Sara muisti, että hänellä on 18.8.18 tasan 10 vuotta siitä kun hänellä todettiin diabetes. Hän katsoi kalenterista, että se on lauantai ja tuumasi, että hän pitää 10 vuotis diabetesjuhlat. Niinpä saimme kutsun juhliin. En ole koskaan kuullut että joku pitää juhlat siksi että on sairastanut diabetesta tasan tietyn ajan. Tai ylipäätään juhlisi sairauden vuosipäivää. Sara ei ole koskaan valittanut että sairastui tai muuten ollut katkera sen takia. Hän on hyväksynyt sairautensa täysin.

Tulimme mökille, kun sää vielä sen sallii. Tänä kesänä ollaan oltu normaalia enemmän mökillä. Olen nauttinut kesästä. Haikeus taas iskee kun tämä mökkikausi on lopuillaan. Sitä odottaa pitkän syksyn ja talven että pääsis mökille. Sitten se aika mennä hurahtaa nopeasti ohi. Mökkimme ei ole talviasuttava, joten korkeintaan syyskuun puoleen väliin täällä voi olla.

Säde hoiti koko kesän kukkiemme ja tomattiemme kastelun tunnollisesti. Tyypillistä hänelle, että kun tekee asian kuin asian niin tekee hyvin. Kiitos hänelle, että mahdollisti meidän mökillä olon.

Sain torkkupeiton valmiiksi. Se tuntui helpotukselta, että saa niin suuren työn valmiiksi. muut tuntuvatkin pieniltä töiltä sen rinnalla. Toista simpukkahuivia virkkailen.

Artikkelikuvanani on torkkupeitto, minkä sain valmiiksi. Ei sitä minään päivänä tiedä mitä uusi päivä tuo tullessaan…..

Nautinnollista loppukesää! -maija-

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s